Luontosuhdetta ei voida myydä valmiina pakettina, vaan se on koottava jokaisen henkilökohtaisesti. Rakennusaineina ovat omat kokemukset, korostan nimenomaan lapsuudenaikaiset sekä omat pohdinnat liittyen eri elämänvaiheisiin surusta iloon.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aikuisten on tarjottava lapsen luontosuhteelle otollinen kasvualusta: myönteisiä ja elämyksellisiä luontokokemuksia, oman elinympäristön ihmettelemistä ja tutkimista yhdessä.

Kun luontosuhde on syntynyt, se kulkee terapeuttinamme koko elämän. Se on sisäinen ääni, joka on parasta niin ympäristölle kuin itsellekin.

 

Niinpä nyt 50-vuotiaana olen valmis tuotteistamaan luontoelämykseni ja aloittamaan luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon Oulussa.

 

Lapsuudessani luonto oli lähellä, vaikka olinkin ns. kaupunkilainen, Molemmat isovanhemmat asuivat maalla ja kaikki kesäni lapsuudessa täyttyivät kalastuksesta ukin kanssa ja sienestyksestä ja marjastuksesta mummin kanssa. En viihtynyt sisällä ja mielipuuhaani oli mm. rakentaa kauppa mummolan pihaan luonnon innoittamana: voikukka oli voita, poimulehti leipää, kuivakukat kauraryynejä, pikkukivet perunoita jne.

 

Vesi oli myös läheinen elementti, uiminen, onkiminen ja veneellä liikkuminen: luodot, saaret ja lintujen tarkkailu. Isovanhempani ja isäni olivat luonnonystäviä ja ottivat minutkin mukaan luontoon ja samalla opettivat myös hyödyntämään luonnonantimia omaan käyttöön.

 

Luonto on monimuotoinen, yllätyksellinen ja valo ja tuoksu muuttuvat koko ajan. Maisemakaan ei ole koskaan samanlainen. Luonnossa mieli ja aistit ovat avoinna ja mikä parasta:

luonto ottaa vastaan aina ehdoitta. Luonto liikuttaa ja meissä liikkuu.

 

Selviytymiskeinomme syntyvät siitä, että olemme joskus oman elämämme äärirajoilla, epävarmuudessa. Väsymys, ahdistus, suru, kyllästyminen kaikkoavat luonnossa – rauhallisesti kävellen, istuen kannonnokalla, hengittäen syvään , käyttäen aisteja-miltä tuoksuu, miltä näyttää, tuntuu tai kuulostaa.

Kun malttaa odottaa, alkaa kehossa ja mielessä tapahtua, tuntua ikään kuin jotakin sittenkin alkaa nousta sisimmästämme esiin- solmu aukeaa.

 

Luonto opettaa myös kiitollisuutta. Jo se, että meillä on vielä ympärillämme puhdasta luontoa, marjastukseen, kalastukseen, sienestykseen , on kiitollisuuden aihe. Kiitollinen ymmärtää, että vaikeudet ja hankaluudet ovat tarpeen, jotta kasvaisimme ihmisenä .

 

Anita Sievänen hermoratahieroja, tuleva matkailukalastusyrittäjä Iistä