- Pipipipi...pipipi.. !

Vaimoni matkapuhelin herättää minut perjantaisin. On rouvalla aikainen lähtö duuniin. Noina päivinä. Vaikka itse on valintansa tehnyt.
Hiljaisesti onnittelen häntä, kun lapset kiskovat minut tuntia myöhemmin ylös. Aloitan lasten palvelemisen. Aamupala, vaatteiden etsiminen, hampaiden pesu ja pukeutuminen. Väyläämisen seurauksena pääsemme vihdoin päiväkodin eteiseen. Vapaudun omiin töihini.

Hektinen aamupäivä muuttuu nautinnolliseksi lounastauoksi. Kohdevalintani on Heinäpään kreikkalainen ravintola. Lounaslistalta Kotosalata eli  kananrintaa, punasipulirenkaan puolikkaita ym. pikkumaukasta päätyy hitaasti masuuni. Homma rentouttaa. Kielisoittimella säestetyn tunnelmamusiikin saattelemana siirryn takaisin kadulle. Vietän konttorilla iltapäivän. Rupattelen kahvilla parin intialaisen ohjelmoijan kanssa. Tyypit tekevät meille alihankintana työtä muutaman kuukauden. Päiväni leipätyössä päättyy. Fiilis on se tavallinen perjantai-iltapäivän fiilis. Ei siis mitenkään tylsistynyt.

Kaupan kautta kotia ajaessani luukutan autostereoilla AC/DC:tä. "..for those about to rock, we salute you !" Hieman hennommat äänet vastaanottavat minut kotipirttiin. Pienet tyttäreni huutavat iskää katsomaan uusimpia piirroksiaan. Silmät suurina hämmästelen innokkaiden taiteilijoiden luomuksia. Pelaamme erän prinsessa-muistipeliä. Minä häviän. Poikkeuksellisesti. Lasten äiti komentaa meidät käsienpesun kautta ruokapöytään. Ruoka on hyvää. Eikä syömisellä ole kiire. Tällaista hetkeä harvemmin saavuttaa muina arkipäivinä. Perjantai. Paras arkipäivä.

Illan madellessa erilaisten perheaskareiden lomasta hämärän rajamaille, livahdan omaan huoneeseen. Heittäydyn sohvalle. Selailen erästä kirjaa. Vaihdan toiseen. Soitan kitaralla pari kappaletta Suomi-Poppia sekä "Whole Lotta Rose:n", AC/DC:n livelevyn mukana. Pari pulloa suklaaolutta huuhtoutuu biisien mukana. Olen valmis. Uinun perjantain onneen. The Perjantain.

-Petteri